Vinkki miksi Sinunkin kannattaa kirjoittaa historiaa jouluna

Vuosi sitten syksyllä järjestin äitini puolen serkkujeni kesken serkkutapaamisen Neitsytniemen kartanossa Imatralla. Äidilläni on 8 sisarusta ja meitä serkkuja on 20, ikähaitarilla 12 – 55 vuotta. Mummi sai vielä lapsia, nuorena aloittaneena kuten -30-luvulla oli tapana, kun vanhin hänen omista lapsista sai jo lapsia. Osa meistä serkuista ei ollut koskaan tavannut toisiaan, koska ukin ja mummin menehtymisen (1983 ja 1990) jälkeen emme ole koskaan kaikki enää kokoontuneet yhteen sukujuhlille ja asumme ympäri Suomea. Nyt tapasimme, me kaikki 16, ketkä paikalle pääsivät. Ja oli aivan ihana päivä.

Serkkutapaamiseen tein mummini ja ukkini vanhoista valokuvista ”elokuvan” powerpointilla, johon vanhin tätini kertoi minulle historiatietoja. Elokuvan lisäksi pidin myös tietokilpailun sukumme tapahtumista. Elokuvan teko oli mielenkiintoista ja samalla kuulla sukumme historiasta sellaisia asioita, joita ei itse tiennyt tai muistanut. En laajentanut sitä muualle sukuun, ainoastaan mummimme ja ukkimme elämään ja heidän lapsiin, josta sen puolen sukumme on alkunsa saanut.

mummi ja ukki kihlakuva

Muistoja kasaan
Koska minulla on vielä äitini ja isäni kertomassa asioita, ja tätejä ja enoja, olen alkanut koota kirjamuotoon historiaamme mummin ja ukin tapaamisesta alkaen. Kirjaa siitä ei tule, mutta pieni vihkonen ainakin. Osa tapahtumista tosin sisältää mielikuvitusta ja samoin muistot ovat kertojan kokemusten kautta tulevia, ei varmasti täyttä faktaa. Mutta sillä ei väliä, tämä ei ole tietokirja.

Lisäksi olen tutkinut Wikipediaa sekä lainannut kirjastosta mm. Puumalan historiaa käsitteleviä kirjoja, jotta saan hieman tuohon kirjoitelmaani ajankuvausta Suomesta ja maailmasta. Projekti on ollut mielenkiintoinen historian tutkimus myös Suomen ja Puumalan historian osalta.

Suvun kertomuksia
Äidiltäni ja hänen sisaruksiltaan olen pyytänyt, ja tulen pyytämään vielä osalta, sellaisia muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta minulle siihen kirjoitettavaksi, jotka he haluavat jättää muistiin ja elämään meille lapsille, lapsenlapsille ja edelleen lapsenlapsenlapsille. Muutamia tarinoita ja tapahtumia jokaiselta kirjoitan. Näin ne muistot jäävät kirjoihin ja kansiin, eivätkä unohdu sukupolvien kadotessa.

Tämä muistojen kertominen on mieluista ajanvietettä, sen huomaan äidistäni ja hänen sisaruksista. Myös isäni on kertonut paljon ajankuvauksia ja muistoja mm. sodan pommituksista. Ja uskon että se on myös todella hyödyllistä heidän aivojen ja muistin toiminnalle, kaivaa muistoja esiin, miettiä ja pohtia niitä. Isäni pyysi, että tekisin myös hänen vanhemmistaan ja heidän sisaruksista tutkimusta. Sen teen vielä joskus, tarinoita ja muistoja sieltä ei paljon tule, koska isäni sisarukset kaikki ovat jo poisnukkuneita.

mummi, ukki ja vanhimmat lapset

Vinkki Sinulle
Joulunaikaan Sinäkin voisit aloittaa sukusi tarinoiden kirjoittamisen muistiin, vaikka ruutuvihkoon. Itselläni on tarkoitus ensi vuoden aikana kopioida tuo kirjaseni ja antaa tai lähettää se kaikille serkuilleni sekä äidilleni ja hänen sisaruksilleen.

Hyvä idea voisi olla myös niin, että kaikki kirjoittaisivat muistiin samaan vihkoon muistojaan omalla käsialallaan. Kuin terveisinä tuleville sukupolville.

Meille kaikille, Sinulle ja minulle, on jossakin vaiheessa elämäämme tärkeää tietää mistä tulemme, keitä olemme ja mitä on tapahtunut. Tällä hetkellä minusta tuntuu että 23-vuotiasta Kalle-poikaani ei sukumme historia kiinnosta, mutta uskon että se muuttuu kun  hänellekin tulee ikää lisää, joskus lapsia ja lapsenlapsia.

isosiskoni Tuija ja minä, joka olen tippunut tuolilta mutta pipari tuo hymyn ja ilon 🙂

Siksi muistoja ja tarinoita suvun historiasta kannattaa kerätä ja kirjoittaa muistiin tulevia sukupolviakin ajatellen silloin kun kertojat ovat vielä maanpäällä niitä tarinoimassa.

Onnellisia ajatuksia ja hetkiä Sinulle kun suunnittelet joulupöydän ja –pyhien ohjelmaa.
Kaikkea hyvää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *