Uuden suhteen löytämisen ja säätämisen vaikeus

Kun aikoinaan erosin vei jonkin aikaa että oppi nauttimaan parisuhteettomasta tilasta. Sinkkuudesta, ilman uuden suhteen löytymistä. Ensimmäiset viikonloput kun lapsi oli isällään, tuli itkettyä kodin tyhjyyttä, joka olikin hyvin erilaista kuin silloin, kun aiemmin siitä nautti pojan ja isän ollessa yhdessä lomareissulla.  Silloin tiesi, että he palaavat kotiin muutaman päivän kuluttua. Nyt koti olikin todella tyhjä eikä ollut voimia lähteä edes naiskavereiden kanssa yöelämään. Siihen vei jonkin aikaa tottua vaikka eroa olin itsekin halunnut.

Sinkkuelämää

Kuvitelmissani oli, että uuden suhteen löytää helposti ja sinkkuaika on hauska vaihe elämässä. Niin kuin Sinkkuelämää- sarjan käsikirjoitus siirrettynä minun elämään. Noh, kenkiä tuli ostettua samoin kuin Carrie, mutta siihen se yhteneväisyys pitkälti jäikin.

20-vuotiaana ja nuorempana kun tavattiin kiva tyyppi, kaikki kävi hyvin selkeästi. ”Alettiin olemaan” ja oli hyvin selvää että nyt seurustellaan. Eron jälkeen olen huomannut kuitenkin itselläni sekä ystävilläni saman uuden piirteen.  Kun tapaa mukavan ihmisen, tavataan muutama kerran ja haluaisi ehkä vakavampaakin kuin vain satunnaista tapailua, niin kaikki ei olekaan niin yksinkertaista. Kuvioon voi kuulua jopa yllättäen vastapuolen avo- tai aviopuoliso tai sitten hän haluaa vain ”katsella”.  Menee hetki ennen kuin tajuan että meitä ketä ”katsellaan” onkin useampia samanaikaisesti. Jotenkin tuntuu tyhmälle että treffeillä pitää kysyä ihmiseltä,  joka on minut kutsunut sinne ”oletko naimisissa?” tai ”montaa tapailet tällä hetkellä samanaikaisesti?” Ehkäpä nämä muutokset seurusteluelämään on tullut Sinkkuelämän käsikirjoittajien mukana. Kaikki on sallittua ja mahdollista.

Deittipalstat

Yksi vaihtoehto puolison löytöretkeen on deittipalstat,  joita lienee nykyisin tarjolla lukematon määrä. Muutama ystäväni on löytänyt sieltä aviopuolison, mutta suurin osa kuulemistani kokemuksista on sellaisia, että ne eivät houkuttele tai oma uskallukseni hypätä leikkiin ilman epäilyksiä  puuttuu.

Toisaalta kun deittipalstoja paljon moititaan, niin onko parempi tapa löytää ”huipputyyppi” humalassa ravintolan narikassa klo 4 ja seuraavana päivänä soittaa ystävälle ”tapasin aivan uskomattoman tyypin, luulen että hän voisi olla se oikea mulle”

.

Deittipalstalta löytämäsi ”helmi” voi toki olla samanaikaisesti monilla eri palstoilla, siellä voit törmätä ystävän aviopuolison kuvaan tai vastapuolen kirjoitellessa paljon ja useasti selviää että hän onkin vankilassa joten aikaa on kirjoitella. Deittipalstat on kuin Linnanmäen Hurjakuru .

Uskaltaako tästä kertoa ja kysyä ystävien kantaa

Sitten olet tavannut mukavan ihmisen , tulee mietittyä muutamasti että uskaltaako kertoa ystäville hänestä nimeltä vaikka toisaalta onkin  todella ihastuneen onnellisessa tilassa ja tekisi mieli hehkuttaa onnesta avoimesti. Ongelma on se, että kaikki tuntevat kaikki tai ainakin ystäväsi serkun veljen kaima tietää juuri tämän treffikumppanisi ja haluaa kertoa muutaman kuulemansa jutun hänestä. Harvoin nämä jutut ovat positiivisia ja et tiedä edes pitävätkö ne paikkaansa vai ovatko vain kuulopuheita.

Jokaiselle uudelle ihmiselle elämässäsi pitäisi antaa mahdollisuus hänen itsensä kertoa sinulle menneisyydestään ja itsestään vain ne asiat jotka hän haluaa sinulle kertoa ja sinun tietävän. Ne tärkeät faktat. Ei niin että käyt tuttujen kuulopuheiden perusteella muodostamaan käsitystäsi hänestä. Sama oikeus pitäisi olla sinusta myös hänelle.

Tämä on toisten elämästä ja toisista puhuminen on mielenkiintoinen dilemma. Kun ystäväsi käy tapailemaan jotakin ihmistä ja tiedät hänestä itse ei niin hyviä faktoja tai kuulopuheita jotka uskot tosiksi, niin onko sinun moraalisesti velvollisuus sanoa nämä ystävällesi ettei hänelle kävisi samoin tai hän osaisi varoa. Vai onko oikein se että olet hiljaa ja uskot että tämä treffikumppani x on parantanut tapansa positiivisesti eikä sellaista enää tapahdu. Ja mitä sitten jos tapahtuu, pitääkö sinun paljastaa ystävällesi “epäilin mutta anteeksi kun en kertonut”. Kuinka paljon itse myös olet halukas kuulemaan ystäviltäsi vinkkejä deitistäsi vai haluatko sanoa että mitään ei saa kertoa. Uskon että nämä tilanteet ovat sellaisia dilemmoja, mihin onkin olemassa useampia oikeita vastauksia eikä vain kaksi, kuten oikeassa dilemmassa. Tunteet ovat haastava laji ainakin silloin kun tunteiden kautta tehdyissä haaveissa on tulossa pettymyksiä.

Samaa asiaa, vaikka ei liity treffailuun on se, että kun itse olin ajanut kolarin ja olin sairaalassa pitkään huonossakin kunnossa, niin mikä ”oikeus” ihmisillä on, joillakin läheisilläkin,  soittaa tai kirjoittaa tilanteestani minun ystävilleni ja tutuilleni, keitä he eivät välttämättä edes tunne ja kertoa tilanteesta. Tai kaukaisempien tuttujen kertoilla kuulopuheita kaupungilla ilman että tietää edes todellista tilannetta. Olisiko siinäkin ollut oikein se, että kun olen paremmassa kunnossa niin minä otan itse yhteyttä tapahtuneesta ja kerron juuri sillä tavalla kun minä haluan elämästäni kertoa näille ihmisille. Jos olisin jäänyt siihen kuntoon, ettei minusta olisi ollut koskaan kertojaksi, niin se olisi varmasti selvinnyt ajastaan kaikille jollakin tavalla. Ilman erityisiä tiedotusoperaatioita.

Tässä tulikin sivuttua paria asiaa yhdessä, mutta uskon että jokaisen olisi hyvä elää omaa elämää ja kertoilla omista asioistaan muille niin paljon kuin haluaa ja niin avoimesti kuin haluaa. Muiden elämät ja asiat tulisi jättää heidän itsensä kerrottavaksi, johon heillä ja meillä jokaisella on oikeus.

Sinkkuuden loppumiseen ja sen täydellisen rakkauden löytymiseen uskon myös minä edelleen elämäni hyvin erilaisten seurustelusuhteiden jälkeen. Uskon että se “mun Destiny” löytyy yllättäen, arvaamatta ja vie jalat minulta alta hauskuudellaan ja rakastumisellaan minuun ja kuljettaa minut hymy huulilla tiistai-iltoihin. Toiveeni on löytää vielä joskus näihin arkisiin iltoihin kumppani, jonka kanssa eläessä tulee tunne ”wau, hauskaa miten mukavalle tämä arkielämä tuntuu tämän ihmisen kanssa”.

Rakkaus on joka kerta uusi.
Ei ole väliä vaikka olisimme rakastuneet kerran,
kaksi tai kymmenen kertaa aikaisemmin,
Sillä olemme aina uudessa ja tuntemattomassa tilanteessa.
Rakkaus voi johtaa meidät helvettiin tai paratiisiin,
mutta ainakin se johtaa meidät johonkin.
Meidän on otettava se vastaan, se on meidän olemassaolomme ehto.
-Paolo Coelho Piedrajoen rannalla istuin ja itkin.

Rakkaudellisia päiviä Sinulle onnelliselle jolla on ihana kumppani jo elämässä ja Sinulle joka haluat siitä unelman tulevan todeksi .

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *