Teetkö Sinäkin diagnooseja?

Akuutti-ohjelmassa Ylen 1:llä oli vierailijana tällä viikolla Temptation Island-ohjelmassa ollut Elias Metsämaa, joka sai ohjelman aikana ja edelleen sen jälkeen sekä suoraan että some-kanavissa todella paljon viestejä ihmisiltä mm. psykopaatiksi ja narsistiksi hänet diagnosoivia. Itse ole Temppareita katsonut, en osaa siinä Eliakseen ja hänen käytökseen ottaa kantaa, enkä ota muutenkaa. Asia mitä olen pohtinut pitkään aina välillä, on meidän – minun, ystävieni, läheisteni ja ehkä Sinunkin tapa diagnosoida ihmisiä. Diagnosoidaankohan puheissa myös meitä? Minua ja Sinua?

Hyvin usein kun ihmisillä, meillä, tulee ero seurustelukumppanista tai puolisosta tai riitaa jonkun ihmisen kanssa ja siitä kerrotaan kolmannelle osapuolelle myöhemmin, tämä riitamme tai eromme toinen osapuoli saa keskustelussa määritelmiä ”narsisti, psykopaatti, seksiaddikti, alkoholisti tms.” Me olemme todella hyviä tekemään diagnooseja ilman koulutusta ja kuuntelija uskoo meidän diagnoosin täysin kuin se olisi jonkun ammattilaisen tekemä ja me vain nyt kerromme sen edelleen. En itse tiedä onko tuo diagnosointi helpompi tapa saada kuuntelija ymmärtämään syitä tapahtuneeseen tai että sillä voimme selittää helpommin kuuntelijalle että meissä itsessämme ei tavallaan ollutkaan vikaa.

Miksi näin pitää tehdä? Uskon, että suurin syy eroon tai riitaan, on kuitenkin se, että se kenen kanssa ero tai riita tapahtui, ei käyttäytynyt meidän odotusten mukaisesti tai me emme käyttäytyneet hänen odotusten mukaisesti. Ja siksi tuli aika selvittää välit. Tämä on normaalia eikä vaadi diagnooseja.

Toki ymmärrän sen, että on sairaitakin ihmisiä, ja he saavat diagnooseja, mutta se on täysin eri asia kuin meidän ei-ammattilaisten antamat diagnoosit. Googlea kun selaa niin varmasti sieltä löytyy jokaiselle maailman ihmisille joku diagnoosi kun vertailee oireita. Mutta kun kuulet ystävältäsi että joku on ”läheisriippuvainen”, niin oletko varma että tämä kertoja on voinut tehdä diagnoosin oikein ja erottaa sen mustasukkaisuudesta tai sairaanloisesta mustasukkaisuudesta?

Tiedätkö mitä varmasti tapahtui?

Yksi tärkeä juttu minusta näitä diagnooseja kuunnellessa ja muutenkin ihmisten välisiä konflikteja kuunnellessa on se, että me emme voi koskaan tietää mitä todella ihmisten seinien sisällä tapahtuu, miten kertoja on käyttäytynyt tilanteissa ja kuinka hän käyttäytyy neljän seinän sisällä kun Sinä kuuntelija et ole paikalla. Parasta olisi ottaa heidät yhdessä paikalle kertomaan samanaikaisesti kertomaan näkökulmansa. Suora yhteys on aina parempi tapa kuin kuunnella vain toisen tai jopa kolmannen osapuolen kertomana asioita.

Diagnoosin tekoon voi olla yksi syy myös se että kertoja haluaa tehdä itsestään marttyyriä. Harri Virolainen ja Ilkka Virolainen kirjassaan Anteeksianto-tie rauhaan ja vapauteen, kirjoittivat mm. siitä että me ihmiset, minä ja Sinä, teemme välillä tarinoita jostain tapahtumista, sanoista ja uskomme itse tarinaamme ja kerromme sitä eteenpäin. Odotamme näiden tarinoiden perusteella anteeksiantoa joltakin ihmiseltä joka ei ole edes tietoinen tästä tarinasta ja odotuksista. Samoin näiden tarinoiden kautta voimme mieltää itsemme uhriksi, marttyyriksi, ja haemme muilta kenelle tätä kerromme, myötätuntoa ja ehkä myös kehuja toiminnastamme.

Ehkä näillä diagnooseilla ei ole suurempaa merkitystä, toivottavasti, mutta koskaan ei tiedä milloin ihmisten polut kohtaavat ja diagnoosi voi aiheuttaakin ongelmia. Tämä esimerkki on vilkkaan mielikuvitukseni tuote ja tästä olen puhunut tällä viikolla muutaman ystäväni kanssa kun tätä aiheitta olen pohjustanut Sinulle postausta varten. Eli voisi tapahtua niin, että Sinulle joku Sinun ystävistäsi kertoo ystävästään, x-ystävä nimeltään, että heillä on riitaa, koska tämä x-ystävä on narsisti ja käyttäytyy a, b ja c-tavalla. Häntä kannattaa varoa koska hän voi aiheuttaa isoja ongelmia jos hänen kanssaan on läheisissä tekemisissä. Sinä kuuntelet tarinaa melko järkyttyneenä millaisia käsittämättömiä ihmisiä voi olla olemassa. Onneksi Sinä et ole koskaan tavannut tätä x-ystävä henkilöä.

Muutaman kuukauden kuluttua Sinun työpaikalle palkataan uusia ihmisiä ja yksi nimi tuntuukin tutulle, x-ystävä. Koska tiedät hänestä jotakin, päätät kertoa asiasta heti työkavereillesi, että he osaavat hieman varoa eivätkä joudu tämän x-ystävän temppujen kohteeksi. Kaikki varovat ja tämä x-ystävä ei oikein pääse sisään lainkaan työyhteisöön. Kuukausien kuluttua teillä tulee juttua tästä hyvästä ystävästäsi x-ystävän kanssa ja x-ystävä kertoo että tapahtui jotakin todella mystistä ja oli riitaa ja hän on todella pahoillaan että he eivät ole enää ystäviä. Sinä kuuletkin täysin uuden version tapahtuneesta ja silmäsi avautuvat myös tämän x-ystävän suhteen. Nyt et vain tiedä kuinka saisit peruttua antamasi varoituksen, ystäväsi tekemän diagnoosin jne. tästä x-ystävästä työyhteisöllesi. Toivotaan että aika korjaa asiat hiljaisesti.

Koska siis meitä ihmisiä on hyvin erilaisia, introvertteja, ekstrovertteja, diagnosoituja, diagnosoimattomia, terveitä ja sairaita, minusta olisi hyvä että me maallikot emme edes puheissa ja nimettöminä some-maailmassa diagnosoi ketään.

Sen olenkin huomannut tuttavapiirissäni että sote-alan tuttavani, he eivät koskaan diagnosoi ketään kaveripiirin puheissaan.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia omalla tyylillään ja kerrotaan avoimesti omista odotuksistamme ääneen. Kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen eikä polkujen kulkea samaan suuntaan. Silti Sinä sekä Hän olette arvokkaita ja varmasti jonkun odotusten mukaisia.

Onnellisia hetkiä ja kaikkea hyvää Sinulle juuri sellaisena kuin olet

https://areena.yle.fi/1-4276855

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *