Pelko pyörittää palloa

Lapsena nukkumaan käydessä jostakin syystä tuli pimeässä huoneessa unta odottaessa mieleen pelkoja, pimeän pelon lisäksi milloin pelkoa vanhempien avioerosta, milloin ydinsodasta. Vaikka kumpikaan peloista ei ollut toteutumassa, eikä esim. vanhemmillani käsitykseni mukaan ole koskaan ollut 56 avioliittovuoden aikana suurempia kriisejä, niin jostakin näitä pelkoja tuli pienen ja nuoren tytön mieleen. Pelkoja, oman mielen tekemiä tai alitajuisia, on kaikilla. Mitä asioita Sinä olet pelännyt?

Pelko liittyy paljon siihen, että pelkäämme että meitä, Sinua tai minua, sattuu joko fyysisesti tai psyykkisesti. Pelkäämme kipua kehossamme tai tunteissamme. Fyysiseen kipuun liittyvä pelko saa meidät pelkäämään korkeita paikkoja, kovaa vauhtia tai muuta extremea. Onneksi myös intuitiomme toimii vielä siten, että pimeälle tielle yksin meno saa meidät kulkemaan toista kautta tai valoisan aikaan, koska intuitio varoittaa mahdollisesta vaarasta joka toisi kipua. Sitten meillä voi olla myös tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyviä pelkoja, jotka eivät kuitenkaan perustu todelliseen uhkaan. Ne ovat fobioita.

Sairauden pelko ja kuoleman kammoksunta voi saada meidät pelkäämään elää elämää täydesti. Sairaudelle emme voi mitään kuin elintavoillamme. Sairaus tulee kun on tullakseen. Sairauden pelkääminen on mielestäni hieman samalla tavalla hyvän energian heittämistä hukkaan kuin säästä valittaminen. Sairaus tulee kun tulee, mutta etukäteen sen pelkääminen ei auta mitään. Eikä pelko estä sairautta tulemasta.

Tunteiden pelkoja on itseemme henkisen sattumisen lisäksi myös pelko siitä, että epäonnistumme. Epäonnistumisen myötä meille tulee häpeän tunteita. Epäonnistumisen jälkeen Sinun on pakko luovuttaa ja laskea tappiot tai yrittää uudelleen. Epäonnistumisen jälkeen itsemme kasaaminen henkisesti kokoon vie voimia ja uudelleen yrittäminen voi viedä tuplasti voimia siihen verrattuna kuin yrittäminen ensimmäisellä kerralla. Häpeä epäonnistumisesta voi jäädä myös selkärankaamme ikuisiksi ajoiksi. Vaikka muut ihmiset eivät enää muistaisi asiaa, oma mielemme ei jätä rauhaan vaan takaraivossamme kulkee aina tuo häpeä mukana. Epäonnistumisen pelko liittyy paljon uuden aloittamiseen ja on harmi, jos pelon takia Sinä jätät aloittamatta jotakin uutta. Kaikki uusi ei aina epäonnistu.

Epäonnistumiseen voi liittyä myös pelko siitä että tuotamme toisille ihmisille pettymyksen. Koska me kaikki käsittelemme tunteita, myös pettymyksen tunteita eri tavalla, emme voi faktasti tietää miten toinen ihminen kokee tuottamamme pettymyksen. Siksi me, Sinä ja minä, voimme olla itsellemme paljon ankarampia tuon pettymyksen tuottamisen takia, kuin se ihminen kenelle mielestämme olemme tuottaneet pettymyksen. Hän voi ajatella asiasta paljon armollisemmin kuin oma mielemme sitä käsittelee. Jo lapsesta alkaen tulisi kohdata pettymyksiä. Meidän vanhempien tulisi tuottaa välillä omille lapsillemme pettymyksiä https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/kannattaako-vanhempien-tuottaa-lapsille-pettymyksia-lastenpsykiatri , eikä käyttäytyä aina niin, että lapselle ei tule pahamieli. Vaikka tuottaisimme myös aikuisena toisille ihmisille pettymyksen, tulee kuitenkin pääosin ajatella niin, että kaikki me rakennamme omaa elämäämme ja tärkeää on, että olemme itse onnellisia. Rakkaussuhteeseen ei pidä jäädä siksi, että ei halua tuottaa toiselle erolla pettymystä, jos Sinä itse et ole enää onnellinen suhteessa.

Ehkä suomalainen mielenlaatumme on sellainen, että se ei ole kannustanut asettamaan haaveitamme ja unelmiamme tavoitteiksi joita kohti kulkea. Tasainen tavallinen on hyvää, ilman turhaa unelmointia. Vanha sanontammekin on ”pessimisti ei pety”, joten on turha odottaa optimisesti haaveiden ja tavoitteiden toteutuvan. Jos uskomme että ne eivät toteudu, niin sitten emme pety eikä meihin koske. Kaikki tavoitteiden saavuttamisessa voi kuitenkin mennä hyvin ja pelko pettymyksestä on turha. Pettymykset ovat osa meidän kaikkien elämää ja niistä selvitään kyllä. Jokainen, tavallaan ja ajallaan. Pelko voi viedä enemmän energiaa kuin mahdollinen pettymys.

Tunnetilan pelkoja on myös riittämättömyyden tunteminen. Ihmisen mieli, jonka luulemme olevan todella järkevä järki, tekee välillä tepposia. Jos osaisimme toimia edelleen intuition kautta kuten luonnossa eläimet, ei meillä edes olisi riittämättömyyden tunteita. Ei leijonaemo koskaan ajattele että se ei ole riittävän hyvä äiti tai se ei pysty tarjoamaan tarpeeksi lapselleen elämää varten. Totta kai se on paras emo lapselleen. Samoin me olemme riittävän hyviä työntekijöitä, kumppaneita suhteissa ja ystäviä ystäville. Jokainen on riittävä tavallaan. Riittämättömyyden pelkoja häivyttääksesi muista olla itsellesi armollinen. Rakasta itseäsi ja taputa itseäsi olkapäälle. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!

Yksi pelkomme ihmissuhteissamme ja elämässämme on se, että emme kuulu joukkoon. Ihmiskunnan historiassa on surullisia vaiheita siitä, mitä alitajuinen halumme kuulua voittajajoukkoon on saanut aikaan, mm. natsit toisen maailman sodan aikaan. Kaikki SS-sotilaat eivät varmasti olleet pahoja luonteeltaan eivätkä he kaikki ehkä henkilökohtaisesti vihanneet juutalaisia, homoja tai romaneja vaan pelko siitä että ei kuulu voittajien joukkoon sai heidät tekemään mitä kauheampia tekoja. Koulukiusaamisissa hiljainen hyväksyntä on myös ehkä pelkoa siitä, että puuttumalla siihen joutuu itse ”paremmasta ja vahvemmasta” porukasta kiusattujen ja heikompien joukkoon. Ystävyysporukassa tai työyhteisössäkin voi aluksi ahdistaa hieman ja pikkuhiljaa tulla mieleemme epävarmuutta kun mielessämme alamme kuvittelemaan että meistä ei pidetä, ulkonäössämme on vikaa, olemme liian lyhyitä, lihavia tai laihoja tai emme pidä oikeista asioista. Mietimme kovin kaikkea epätodellistakin mielessämme ja epätoivoisesti haluamme kuulua joukkoon. Osittain tähän voi liittyä myös ainakin naisporukoiden juttu, jos kaksi porukan naista kohtaavat niin helposti puhe kääntyy kolmannen tai neljännen naisen arvosteluun. Näin kuvittelemme pääsevämme lähemmäs tätä toista ystäväämme kun pelkoa omasta porukasta eriyttämisestä torjumme puhumalla yhdessä pahaa muista. Tähän joukkoon hyväksyntään liittyy ehkä nykyisin somekanavien viikoittain jopa lähes päivittäin vaihtuvat selfiet, joiden kehut kohottavat itsetuntoamme ja tunnemme kuuluvamme joukkoon niiden kehujen avulla. Teemme kaikkemme että meistä pidettäisiin, saisimme hyväksyntää, mutta ehkä saammekin muilta hyväksynnän muutenkin, paitsi itseltämme, ja kadotamme itsemme hakiessamme hyväksyntää.

Rakkaussuhteissamme myös pelkäämme sitä että meitä sattuu. Jos meitä on joskus sattunut rakkaussuhteissa, niin ikävä kyllä tuomme näiden pettymysten tuomat pelot mukana uuteen suhteeseen ja kuvittelemme että uusi kumppanimme voisikin toimia samoin kuin se joka meitä satutti vanhassa suhteessa. Jollakin tavalla uusi rakkaus tulisi aina aloittaa puhtaalta pöydältä, uskoen ja luottaen hyvään eikä tuoda mukana vanhojen pettymysten tuomaa pelkoa ja käyttäytyä jo puolustavalla tavalla vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Meidän tulisi niin rakkaus- kuin ihmissuhteissa oppia että jos emme mielemme kautta oleta mitään, emme pelkää ja voimme luottaa paremmin siihen että kaikki on hyvin.

Pelottomia onnellisia hetkiä Sinulle!
Muista rakastaa itseäsi, se on paras tapa torjua pelkoja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *