Oman hautapaikan mietintää pyhäinpäivänä

Näin pyhäinpäivän aikaan kynttilöitä sytyttäessäni tulee ajatuksiin läheiset ja rakkaat edesmenneet ja tiettyjä hetkiä, yksittäisiä muistoja heistä. Suunpieliin tulee hieman hymyäkin hauskojen muistojen mieleen tullessa ja sydänalaan lämpöä kun muistaa yhteisiä hetkiä, rakkautta ja kosketuksia. Ajattelin kirjoittaa Sinulle mitä itse olen ajatellut omasta hautapaikastani ja miksi niin olen ajatellut.

Rakastan hautausmaita ja kävelyä siellä päivisin, en yöllä. Minusta se rauha siellä sekä hautakivien katselu ja edesmenneiden elämäntarinoiden miettiminen on mielenkiintoista. Nuorena tai lapsena poislähteneen hautakiven kohdalla tulee myös suuri suru ja tunne ”onko Jumala todella olemassa?”, vaikka en tunne edesmenneitä ja tiedä mitä on tapahtunut.

Vaikka rakastan hautausmaita ja siellä kävelyä, en itse halua kuitenkaan tulla haudatuksi hautuumaalle. Syy tähän ei ole tilankäyttö vaan ajatus työstä ja huolesta hautapaikan osalta. Kun seuraan vanhempiani ja heidän sisarusten vastuuta sekä ystäviä joiden vanhemmat ovat nukkuneet pois, huomaan suuren huolen hautapaikkojen kunnossapidosta. Keväällä on kukkien istutus, kesällä uudet kukat, kynttilöiden vienti jouluna, isän- ja äitienpäivänä ja lisäksi vielä muut siistimiset, jos seurakunta ei hoidakaan aluetta hyvin. Minä ymmärrän kyllä hyvin että hautapaikasta huolehtiminen on rakkaille tehtävää muistotyötä ja omaa surutyötä, mutta itse mietin haluanko jättää perinnöksi jälkeläisilleni sen. Lisäksi on vielä nykyisin seppele-, kynttilä ja jopa hautakivenkoristeiden varkaita, aiheuttamassa surua ja pahaa mieltä.

Maailma muuttuu koko ajan enemmän ja enemmän globaaliksi ja se on myös yksi päätökseni peruste. Toivon että saisin elää vielä toiset 48 vuotta eli en lainkaan tiedä missä päin Suomea ja maailmaa vielä tulen elämään. Todennäköisyys että lapseni ja hänen tulevat lapset elävät samalla paikkakunnalla loppuelämänsä kuin missä minun hautakiveni ja –paikkani olisi, on todella pieni. Ehkä eivät edes samassa maassa. Siksi en halua että heillä on vastuu huolehtia että hautapaikka on aina siisti ja kauniilla kukilla tai seppeleillä ja kynttilöillä varustettu, kun ei tiedä missä he edes asuvat. Tai että heidän tulee maksaa jollekin ulkopuoliselle hautapaikkani huolenpidosta.

Valmistautumista jo ennalta
Vaikka siis uskon, että lähtöni on vielä vuosien päässä, mutta koska elämä voi yllättää ikävästi niin poislähdön kuin vakavan, yllättävän sairauden, esim. verisuonen katkeaminen päästä tai halvaantuminen, osalta, on hyvä varautua ja miettiä asioita valmiiksi. Itse olen kirjoittanut valmiiksi valtakirjan kenellä on oikeus hoitaa asioitani, avata postini, mitä koirilleni on oikeus tehdä ja lisäksi olen tehnyt erillisen valtakirjan pankkiin tilinkäyttöasioitani koskien. Näitä kannattaa miettiä valmiiksi ja valtuutetuille ihmisille kertoa niistä ja antaa vaikka valtakirjakopiot, koska ihmiset saattavat käyttäytyä yllättävästikin kun jotakin tapahtuu eikä asioita ole valmisteltu.

Parempi valmistautua ja valtakirjoja voi vuosien kuluessa muuttaakin, kuin että asiat jäävät täysin avoimeksi ja läheiset ovat epävarmoja kuka voi hoitaa ja mitä tulee hoitaa ja ottaa huomioon. Näin vältät myös ehkä jotakin valtataisteluja Sinun asioistasi ja niiden hoitamisesta. Hautajaisiisi tai siunaustilaisuuteesi liittyviä toiveita ja ajatuksia Sinun kannattaa myös jutella jo ajoissa rakkaidesi kanssa. Lempikappaleet joita haluat että soitetaan, haluatko että siellä kerrotaan vapautuneesti hyviä, hauskoja muistoja vuosien varrelta ja mitä terveisiä haluaisit muistotilaisuudessa oleville kertoa.

Oma hautapaikkani
Itse olen päättänyt että kuolemani jälkeen haluan tuhkauksen ja että tuhkani sirotellaan muistolehtoon. Muistolaattani voi laittaa joko kirkon seinään tai yhteiseen muistomerkkiin, jos en vaikka silloin enää kuulukaan kirkkoon. En halua hautakiveä. Haudalla käynnin sijaan, toivon että maan päälle jääneet rakkaani sytyttävät joskus kotonaan, missä päin maailmaa vain, kynttilän ja hymyillen sekä nauraen muistelevat yhteisiä hauskoja tapahtumiamme ja minua, kun suurin suru ja ikäväkin on väistynyt taka-alalle.

Se on minun viimeinen tahtoni ja siihen asti uskon että on vielä paljon muita tahtoja, yhteisiä hauskoja hetkiä, joista syntyy uusia hienoja, rakastettavia ja naurattavia muistoja. Rakkautta, naurua, kosketuksia ja lämpöä.


****
Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta.
-Eeva Kilpi-

Tule vielä kerran
kuin ilta omenapuuhun
ja varista minusta kaikki tuoksuvat kukat.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
ja hengitän hiljaa ohimosi varjossa.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
hyvästi vaaleana yönä.
– Aulikki Oksanen-

Hyvää pyhäinpäivän aikaa sekä onnellisia, rakkaudellisia hetkiä Sinulle 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *