Kimmo Ohtosen luontosuhdetta kuuntelemassa

Suomen Luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piiri viettää tänä vuonna 2019 50-vuotisjuhlavuotta. https://www.sll.fi/ . Keskiviikkona 6.2.2019 heidän järjestämässään tilaisuudessa Kehruuhuoneella https://www.kehruuhuone.fi/ oli toimittaja ja luontokuvaaja Kimmo Ohtonen puhumassa luontosuhteestaan. Katsottuani muutama vuosi sitten Kimmon tekemän Katoava Pohjola tv-sarjan https://areena.yle.fi/1-3783350, olen ollut hänen suuri fani sen jälkeen. Syksyllä 2019 MTV 3:lla nähty Villien jäljillä jäi minulla kahden jakson jälkeen ohjelmistosta pois, koska vaikka pidän Pirjo Heikkilästä Pirjo-ohjelmassa ja monissa muissa sketsisarjoissa, ei luonto-ohjelmaan minusta sattunut lainkaan ”väkisin väännetyt muka hauskat”-vitsit. Uskon kyllä, että siinäkin oli loistavaa luontokuvausta ja eläintietoutta niille, jotka sitä sarjaa seurasivat. Tältä keskiviikko-illalta ja Kimmon Ohtosen tarinoilta odotin paljon.

Kehruuhuoneen saliin saapuessa sai Luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piirin henkilöiden toimesta käteen norppa-tatuoinnin, joka kestää muutaman päivän. Tietenkin tämän ihanuuden otin 😊.

Tämän jälkeen Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Saarinen toivotti läsnäolijat, joita oli arvioni mukaan noin 300, tervetulleiksi. Samalla hän kertoi myös yhdistyksen juhlavuoden tapahtumista https://www.sll.fi/lappeenranta/tapahtumat , joihin voi osallistua vaikka ei jäsen (vielä) olisikaan. Itse bongasin sieltä ainakin erään tapahtuman, jonne varaan paikat äidilleni ja isälleni toukokuulle äitienpäivälahjana.


Kimmo Ohtonen puhui luontosuhteestaan, meidän kaikkien luonnosta -eläimineen ja metsineen, yleisestä luonnon ymmärtämisestä sekä luontomme tilasta, hyvin moninäkökulmaisesti. Hänen esiintymistapa on rauhallinen, mistä pidän. Lisäksi, vaikka ymmärrän että hän on luonnonrakastaja, ei hän tuo puheissa tai esiintymisessään esiin mitään mielipiteitä mustavalkoisesti tai erityisen kantaaottavasti. Kuulijalle jää asiat mieleen ja niitä on mielenkiintoista pohtia ja miettiä rauhassa myöhemmin.

Hämmentävän surullista itselleni oli mm. se, kun Kimmo sanoi että me ihmiset olemme sitä mieltä että luonto on meitä todella lähellä, metsä on ihan tuossa lähellä, mutta todellisuudessa moni kaupungissa asuva lapsi ei ole nähnyt esim. metsäjänistä koskaan. Citykaneja kyllä tai rusakoita, mutta metsäjänistä ei.

Metsät
Valokuvat, joita Kimmo Ohtonen näytti illassa ovat aivan huikean kauniita. Pääosin. Luontokuva laskettelurinteestä ei ole kaunis, mutta se on osa sitä perintöä jonka metsänä jälkipolville jätämme. Tosin kun itsekin olen lasketellut rinteitä alas, en ole koskaan ajatellut minkä näköinen se maisema olisi luonnontilassa ja kuinka monen eläimen pesäpaikat on tuhottu kun se laskettelukeskus on ihmisille tehty. Toisaalta, ehkä se on usein meidän ihmisten onnikin, että elämme hetkessä ja osaamme nauttia siitä. Onneksi kaikkinensa nyt on kuitenkin herätty, kun itse uskon ettei vielä ei ole liian myöhäistä. Ja uskon, että nuoremmat ovat viisaampia kuin me ja vanhempamme ovat olleet luonnon hyödyntämisessä, ja paljon on vielä pelastettavissa. Ehkä se on minulta tyhmää lapsenuskoa, mutta tahdon uskoa näin.

Kimmo Ohtonen kertoi, että hänen lempimetsänsä on sellainen luonnontilainen metsä, jossa on lahonneita, kaatuneita puita , joiden sisällä on kuitenkin huikea elämänmäärä ja päällä sammalta. Uusia alkuja vieressä kasvamassa ja lisäksi vanhoja kuusia, joilla olisi monta tarinaa kerrottavana. Meillä on kuitenkin tapana, kuten hän sanoi, kesämökilläkin kaataa kaikki puut pois, istuttaa laaja nurmikkoalue ja tehdä ehkä muutamia kukkapenkkejä. Ollaan luonnossa mökillä, mutta luonnonmukaisuus ympäristöstä viedään pois.

Eläinten elinpiirit
Ihmisen asutus, tiet, ostoskeskukset ja vapaa-ajankeskukset leviävät jatkuvasta laajemmalle ja eläinten elinpiiri pienenee katoavien metsien myötä. Ehkä petojen osalta tämän huomaamme selvemmin, koska iltapäivälehdissä on usein otsikoita, joissa kerrotaan missä on nähty susia ja joskus karhujakin. Samoin keväällä hirvenvasoja, kun ne erkaantuvat emoistaan uusien poikasten syntyessä.

Kun sudet täysikasvuiseksi tulleessaan, erkaantuvat laumastaan ja lähtevät etsimään uutta reviiriä, on käytännössä mahdotonta, että ne eivät tulisi lähellä ihmisasutusta joskus. Kimmo Ohtonen ei ottanut millään tavalla kantaa välillä vilkkaankin käyvään susikeskusteluun, kuin kertomalla tämän reviiritarpeen ruoan hankinnan ja suvun lisääntymisen kannalta. Siksi Kimmon puhetta oli mielenkiintoista kuunnella, koska hän jättää omalle mielelle oikeuden tehdä itse johtopäätökset. Itse olisin puhujana varmasti ollut huomattavasti kantaaottavampi susien suojelun kannalta tai salakaatoihin ja susivihaan.

Tosin Kimmo Ohtonen on tehnyt paljon taustatyötä mm. tutkimalla kirkonkirjoja, vanhoja lehtileikkeitä jne. ja hän kertoi kyllä, että 1700- luvulla ja myöhemmin on susien syömänä kirkonkirjoihin kuolinsyynään päätynyt ehkä aviottomia lapsia. Näiden kuolinsyy on ollut joku muu ja kuollut lapsi on viety metsään suden syötäväksi. Karua, mutta oma mieleni kertoo kun annan sille luvan ”hyvin ymmärrettävää että näin on silloin tapahtunut”.

Katoava luontomme
Kimmo Ohtonen kertoi myös siitä, tuon hieman yli tunnin aikana, kuinka luonto ja eläimet myös sopeutuvat ihmisten tuomiin muutoksiin. Tästä esimerkkinä hän kertoi palokärjestä, joka pienissä määrin kylläkin, on sopeutunut elämään kaupunkien lähellä eikä ole kadonnut kokonaan kuten oli ennustettu aiemmin. Jotkut lajit eivät kuitenkaan tähän täysin pysty, esim. kuukkeli tarvitsee vanhan puuston elinpiirikseen. Avohakkuiden tai metsänhoidon myötä kuukkeleiden määrä pienenee. 2000-luvulla hömötiaisten määrä on vähentynyt 40 %. https://suomenluonto.fi/uutiset/hatkahdyttavan-moni-lintu-on-uhanalainen/. Naali ei ole pesinyt Suomessa 1990-luvun puolenvälin jälkeen ja niiden määrä Pohjoismaissa on enää hieman yli 200. Ensin sitä metsästettiin todella paljon ja nyt ilmastonmuutos vaikeuttaa jo pesintää ja elämistä.


Tulevaisuudessa lapsenlapsemme ja lapsenlapsenlapsemme voivat lukea kirjoista että tällaisiakin eläimiä, kuten hömötiainen tai töyhtötiainen on ollut maailmassa elämässä, aivan samoin kun me tutkimme nyt mammutteja tai sapelihammastiikereitä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Sukupuuttoon_kuolleet_eläimet

Tulevaisuus
15 vuotta sitten poikani luki Tieteen kuvalehdestä kuinka Tyynessä valtameressä on merivirtojen risteyskohdassa todella suuri määrä muovia kasaantuneena muovisaareksi. Tätä ihmettelimme kotona silloin paljon, mutta asia unohtui ja jäi mielessä taka-alalle vuosiksi. Nyt parin viimeisen vuoden aikana muovin määrästä merissä, muissa vesistöissä ja eläimissä sekä siten myös ruoassamme on puhuttu paljon ja aloitettu myös toimenpiteet muovin hävittämiseksi ja poistamiseksi luonnosta.

IPCC:n ilmastoraportin myötä ilmastonmuutoksesta ja siihen vaikuttavista meidän, Sinun ja minun ja jokaisen ihmisten tekemistä päätöksistä puhuttiin paljon. Vaikka vegaaninen elämäntapa ei suoraan luontoyhteyteemme kuulukaan vaan enemmänkin eläinten oikeuksiin, osallistui tammikuun vegaanihaasteeseen yli 13.000 ihmistä. Nämä ihmiset laskennallisesti säästivät 430.000 eläintä syömällä kasvisruokaa ja kasvihuonekaasuja säästyi niin paljon että niillä voisi ajaa 112 kertaa autolla maapallon ympäri. Hyviä askelia eteenpäin.

Kimmo Ohtonen ei puheessaan ottanut kantaa metsästykseen eikä lihansyöntiin kuin kertomalla että hän on ilahtunut siitä. että hänen toisessa kotimaassa Britaniassa jopa konservatiivipuolue parlamentissa äänestää paremman eläinsuojelun ja luonnonsuojelun puolesta. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/elainsuojelu-ja-veganismi-kasvattavat-britanniassa-suosiotaan/6b52c956-f7ec-3202-9c00-a0f5ee4bd419. Ja sen hän totesi, että joidenkin eläinten ulkomuoto kannustaa suojelemaan sitä enemmän kuin toisia eläimiä. Norpan ja merikotkan osalta suojelussa ollaan päästy hyviin tuloksiin 40 vuoden aikana, ehkä pitäisi jatkossa miettiä suojelua myös ahmalle ja jopa sudellekin. Jokainen eläin, vaikka peto luonnon kiertokulun huipulla, on tärkeä osa luonnon monimuotoiseen kiertokulkuun.

Kimmo Ohtosen kuvia ja tarinoita Sinä voit seurata, jos et mihinkään tilaisuuteen pääse jossa hän esiintyy, toki television kautta sekä instagramissa https://www.instagram.com/kimmoohtonen/ ja facebookissa https://www.facebook.com/Kimmo-Ohtonen-1409588739296480/ . Itse ostin kotiin mukaani hänen kirjoittamansa kirjan Metsäkansan tarina, jossa on aivan huikean kauniita kuvia, kun olen sitä selannut. Lukemaan en ole vielä ehtinyt. Kimmon edellinen kirja Karhu -voimaeläin on loppunut ilmeisesti kaikista kirjakaupoista, mutta se on ilmestymässä lähiaikoina pokkarina. Tulevaisuudessa on tulossa kirjasta ehkä toinen painos, näin Kimmo kertoi minulle.

Itselleni tämä loistava ilta jätti tuon muistoksi tuon ihanan ostamani kirjan sekä ”hankittavat kirjat”- listalleni tuon Karhu -voimaeläin kirjan. Lisäksi jäi luonnon osalta paljon mietittävää. Haavematkoihini, jossa oli jo valassafari, tuli lisäyksenä matka Kainuuseen katsomaan karhuja ja susia tarkkailukojuista.

https://elamanrakkautta.fi/onko_sinun_haavematkasi_sama_kuin_minulla/
http://www.wildnordicnature.com/?p=/paketteja/bongaa_ja_kuvaa_karhuja_ja_susia_1454

Onnellisia luontohetkiä Sinulle. Nautitaan siitä kuinka linnut laulavat luonnossa enemmän kevättä ja pesintää odottaessaan.

Kaikkea hyvää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *