Erilaisia elokuvakokemuksia

Viimeisen kolmen viikon aikana olen käynyt katsomassa hieman erilaisia elokuvia Kulttuuritila Nuijamiehessä. Suosittelen, että Sinunkin kannattaa etsiä lähialueeltasi välillä pienten leffateatterien tarjontaa, ei vain tavanomaisia Finnkinon esityksiä. Ja mikä parasta jos elokuvaan on järjestetty vielä joku tapahtumakin näytöksen yhteyteen.

Pari viikkoa sitten perjantaina oli Kulttuuritila Nuijamiehessä Hekuma-ilta, jonne lähdimme ystäväni kanssa. Olimme ostaneet yhteislipun 12 €, jolla sai katsoa molemmat illan elokuvat, eroottiset trillerit. Ensimmäinen oli The Handmaiden, vuonna 2016 valmistunut korealainen elokuva, jonka kielinä oli korea ja japani. Se on Cannesin pääkilpasarjassa maailmanensi-iltansa saanut ja vuoden parhaiden elokuvien listoja dominoinut. The Handmaiden on maailmansensaatioksi nousseen korealaiseksi Quentin Tarantinoksi tituleeratun Chan-wook Parkin uusin mestariteos, jossa kaikki huijaavat kaikkia. Sen juoni oli mahtava.

Köyhä taskuvarastyttö vedetään mukaan juoneen, jonka tarkoituksena on kavaltaa nuoren perijättären omaisuus ja passittaa tämä hullujenhuoneelle. Mutta tapahtuu jotain odottamatonta, ja taas tapahtuu jotain odottamatonta ja taas…monta kertaa putkeen.

Ennen totuuksien paljastumista tarinan jokainen päähenkilö on potentiaalinen psykopaatti ja elokuva todellakin vetääkin loisteliaasti maton katsojan jalkojen alta vavahduttavilla yllätyskäänteillään – vuoden upeimmaksi valitun leffasoundtrackin säestämänä. Itse ajattelin jo jossakin vaiheessa ”ai tämä loppui näin”, mutta tarina jatkui yllättävänä. No, erotiikkaa oli ehkä hieman rohkeammin näytettynä mutta ei minusta se enempää kuin monissa television sarjoissa tai elokuvissakaan. Tämä huikea eroottinen trilleri intohimosta, petoksesta ja kostosta lumoaa kauneudellaan sekä myös kylmää viekkaudellaan ja ennen kaikkea häikäisee nerokkuudellaan. Vahva suositus tälle!

Illan toinen elokuva oli japanilainen Aistien valtakunta, vuodelta 1976. Se on televisiossa neljä kertaa pornografisen sisällön vuoksi kielletty elokuva. Nuijamiehen esittelyteksissä kerrottiin: ” Sen juonessa entinen prostituoitu Sada (Eiko Matsuda) pestautuu palvelijattareksi majataloon, jonka omistaja, seksuaalisesti kyltymätön Kichizo (Tatsuya Fuji) ahdistelee paikan naispuolisia työntekijöitä. Sada ja Kichizo aloittavat kiihkeän rakkaussuhteen, jonka jatkuessa he koettelevat seksuaalisuutensa rajoja. Kumpikin alkaa laiminlyödä jokapäiväisiä velvollisuuksiaan ja Kichizo jättää vaimonsa voidakseen miellyttää yhä omistushaluisemmaksi ja mustasukkaisemmaksi muuttuvaa Sadaa. ”
Ensimmäistä elokuvaa meitä oli katsomassa puoli elokuvasalia ja kun elokuvien välillä oli noin 15 minuutin tauko, tuli tätä toista elokuvaa katsomaan vain 5 ihmistä. Muut ehkä tiesivät tulevan elokuvan nimeltä jo ennakolta ja poistuivat siksi pois. Minä ja ystäväni katsoimme 15 minuutta ja poistuimme. Juoneton, tyhmä alku ja elokuva ei kiinnostanut todellakaan.

Toissaviikolla kävimme toisen ystäväni kanssa katsomassa taas Kulttuuritila Nuijamiehessä katsomassa Tomorrow- Kohti parempaa huomista -elokuvan. Mahdollisuuksien tori Lappeenranta sekä Fingo ry – Suomalaiset kehitysjärjestöt järjestivät tämän maksuttoman elokuvanäytöksen.
Elokuvasta kerrottiin Nuijamiehen sivuilla näin: ”Mitä jos sinulle ei kerrottaisi maailman surkeudesta, saasteista, ylikulutuksesta ja epäoikeuden-mukaisuudesta, vaan sen sijaan näytettäisiin mitä on jo tehty paremman huomisen hyväksi? Juuri tämän ranskalaiset ohjaajat Mélanie Laurent ja Cyril Dion tekevät mullistavassa dokumentissaan, jonka tulisi olla jokaisen katselulistalla.

Se on saanut myös Ranskan Oscar-palkinnon eli Césarin. Tomorrow- elokuva on osoittautumassa yhdeksi merkittävimmistä katalysaattoreista alhaalta ylöspäin suuntautuville toimintatavoille. Dokumenttia on kutsuttu paikallistoimijoiden Pingviinien marssiksi (March of the Penguins, 2005), se on rikkonut lähes kaikki ennätykset ranskankielisessä Euroopassa ja saanut yleisön kuin yleisön jaloilleen osoittamaan suosiotaan elokuvan loputtua.

Elokuva luotsaa katsojan arkielämäämme koskettavien eri osa-alueiden läpi optimistisella otteella, haasteita kuitenkaan väheksymättä. Jokaista dokumentin kattamaa viittä teemaa kohden – maanviljely, energia, talous, demokratia, koulutus – ohjaajat haastattelivat asiantuntijoita sekä tapasivat tavallisia ihmisiä, virkamiehiä ja yrittäjiä, jotka ovat onnistuneesti ottaneet käyttöön ratkaisuja parempaa tulevaisuutta varten.”

Tämä elokuva oli paras aikoihin näkemäni elokuva. Ystäväni sanoi elokuvan loputtua että tämä tulisi nähdä jokaisen kansanedustajan, koska siinä näytettiin miten ns. pienillä teoilla torjutaan ilmastonmuutosta. Esim. kun annetaan teollisuudesta jääneet tonttimaat teollisuuden kaupungista lähtemisen jälkeen kaupunkilaisille pienviljelyyn ja hanhien kasvattamiseen, eikä kaupunkilaisten enää tarvitse ostaa suurtuottajien ruokia. Mukana elokuvassa on myös suomalainen koulutus, Espoon koulukeskus, ilmaisine kouluruokineen. Ehdottoman vahva suositus!

Pyydä Sinäkin, että lähielokuvateatterisi ostaa tämän huikean elokuvan esitysoikeudet. Ja vinkiksi vielä, että ennen elokuvaa Kulttuuritilan kahvilassa oli kaupungin kaavoitusosaston ihmisiä kuuntelemassa ja ottamassa ylös meidän vinkkejä kaupungin ihmeen kehittämiseen ja viihtyvyyden lisäämiseen.

Viimeisimpänä elokuvana kävin viime viikolla katsomassa edelleen Nuijamiehessä Aatos ja Amine-elokuvan. Elokuvan jälkeen oli Kulttuuritilan kahvilaan järjestetty keskustelutilaisuus, jossa oli paikalla elokuvan ohjaaja Reetta Huhtanen sekä paikallinen pastori Matti J. Kuronen. Tämä elokuva sykähdytti. Siinä ei ole opeteltuja vuorosanoja vaan Aatoksen täti Reetta Huhtanen on kuvannut Aatosta ja hänen ystäviään, pääosin Aminea leikkien ja koulun ohessa. Aatos ja Amine ovat 6-vuotiaita lapsia, jotka asuvat perheineen Brysselissä Molembeekin kaupunginosassa. Se on leimattu mediassa jihadishin pääkaupungiksi. Aminella on Allah, joka Aminen mielestä tietää kaiken ja Aatos haluaisi että Jumala olisi muutakin kuin suomalaisissa taruissa oleva olento. Aatoksen ystävä Flo, on kuitenkin sitä mieltä että Jumalaan uskovat ovat tulleet hulluiksi. Lapset käyvät tästä mielenkiintoisia keskusteluja. Keskusteluun tulee mukaan myös lähistöllä tehty terrori-isku. Pienellä Aatoksella on aivan mahtava mielikuvitus, jonka avulla hän on välillä kreikkalainen jumala Herkules ja välillä Marokossa uimassa.

Tämä elokuva oli todella lämminhenkinen matka pienten ihmisten maailmaan jota tällä hetkellä ravisuttavat aikuisten pahat teot. Aivan lähellä rauhallista kotialuetta. Suosittelen tätä koko perheelle perjantai-illan viihteeksi hömppäkomedian sijaan. Elokuvan lämminhenkisyys on käsin kosketeltavissa.

Ihania vaihtoehtoisia elokuvahetkiä Sinullekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *