PITKÄSTÄ AIKAA KOUKUSSA RADIOON

Moneen vuoteen en ole seurannut aktiivisesti radio-ohjelmia, siten että olisi joku ehdoton suosikkiohjelma. Muistan kyllä -90 luvulla kuuntelemani Ulmanen & Roiha, Radiomafiasta, joka tuli arkisin aamupäivällä.  Ja lauantaisin kuuntelimme Gösta Sundqvistin Koe-eläinpuisto-ohjelmaa samalta kanavalta. Ja tietysti teini-ikään kuului Nuorten sävellahja lauantaipäivisin ja Lista-ohjelma keskiviikkoiltaisin.

Sitten oli vuosia niin että autossa ja muutenkin tuli kuunneltua vain CD-levyjä, jotka muuttuivat ajan myötä Spotify:n omiin listoihin tai siellä julkaisevien artistien levyihin.

Menneenä kesänä innostuin kuuntelemaan paljon kehutun Armi kuunnelman Armi Aavikko -siinä välissä olin elossa.  Tämä kuunnelma sarja oli aivan loistava. Koska itse olin ollut lapsi Armin tullessa missiksi, en ehkä ollut seurannut edes myöhemminkään hänen elämää niin tarkasti. Kuunnelma toi paljon uutta tietoa ja oli näyttelijätyöltään erinomainen.

Armi kuunnelman innostama jatkoin kuuntelua vielä lisää koska kuntosaliharjoittelun innoittamana lisäsin kävelyä todella paljon. Joinakin aamuina oli kiva laittaa hyvää musiikkia soimaan kun lähdin kävelemään, mutta yhä useammin kuuntelin jonkun podcastin. Ne ovat hyvin usein 30 min kestoltaan ja työmatkani kävellen kestää sen ajan. Koiralenkillä en kuuntele koskaan mitään tai ole kuulokkeet korvilla, koska silloin keskityn koiriin.

Armin jälkeen otin kuunteluun hieman epäröiden Roope Salmisen Kolme käännekohtaa sarjan, jonka ensimmäinen tuotantokausi löytyi Spotifyssa. Se oli huikean hyvä. Kuinka avoimesti haastateltavat kertoivat elämästään, käännekohdistaan. Mutta eniten minut yllätti se kuinka hyvä haastattelija Roope Salminen oli, antaen tilaa haastateltavalle eikä hän tuonut itseään liikaa haastatteluissa esille. Harmi että sarjan toinen tuotantokausi on siirtynyt maksulliseen Podme-sovellukseen. Kaikkien tv-maksukanavien päälle en ikävä kyllä ole valmis maksamaan siitä että kuulen nuo käännekohdat. Ehkä mieli muuttuu joskus ja kuuntelen ne, koska uskon että hyvät haastattelut jatkuvat edelleen.

Erästä ohjelmaa olen kyllä kuunnellut jo pitkään tätä kesää aiemminkin ja se löytyy myös Yle Areenasta ja siitä tulee uusi jatko joka perjantai eli Jaa, ei, tyhjiä, poissa eli JEPT. Se on ollut ajankohtaista yhteiskunnallista keskustelua ja kyllä täytyy sanoa että mielenkiintoisin tapa opiskella yhteiskuntatieteitä yliopistossa. Hyvä yhteiskunnallinen keskusteluohjelma on myös Pyöreä pöytä, jossa on useita vakiokeskustelijoita, kolme kerrallaan juontaja Pauli Aalto-Setälän lisäksi. Jokainen keskustelija tuo aina yhden aiheen keskusteluun josta keskustellaan vuoroon. Pyöreän pöydän uusi jakso ilmestyy myös perjantaisin.  Jos tämän päälle jaksan niin usein kuuntelen vielä Politiikkaradion.

Ajatuksia herättäviä ohjelmia joista olen nauttinut on myös Yle Areenassa Kaikki hyvin, mutta ja Pieleen mennyt historia sekä hyvä ohjelma nykyiseen susikeskusteluun on Susia ja ihmisiä.

Lisäksi Yle Areenan audioista löytyy paljon hyvää tiedettä, joka ei ole kuivaa vaan hyvällä tavalla tehtyä. Näitä on mm. Tiedetrippi.

Toivottavasti sinäkin löydä näistä jotakin mielenkiintoista ja kivaa kuunneltavaa. Ehdottoman kivaa kuunneltavaa on kyllä Kaverin puolesta kyselen.

Hyviä kuunteluhetkiä sinullekin!

ELÄMÄNTAPAMUUTOKSEEN TARVITAAN AMMATTILAISTEN APUA

Viimeisen puolentoista vuoden aikana minulle oli käynyt hassusti ja myös ikävästi että painoa oli tullut lisää lähes kilo/mennyt kuukausi. Havahduin kevään aikana huonoon olooni, leviävään kehooni ja myös väsymykseeni. Syitä painonnousuun on useita, mutta pääsyy on täysin sama mikä myös sitten laihduttaa eli ravinto.  Menneen puolentoistavuoden aikana olin käynyt syömään taas sokeria pääasiasiassa karamellien muodossa. Lisäksi huomasin useasti työpäivän ja koiralenkin jälkeen, kun olin aloittamassa  illalla opiskelut tilaavani ”lohturuokaa” Woltin tai Fodooran kautta koska se oli niin helppoa ja myös edullista. Kaapissa oli kyllä kotonakin ruokaa jo valmiina sekä kananmunia vaikka munakasta varten, mutta niinpä vain soijatortilla tai kasvispizza houkutteli enemmän ja tilaus lähti eteenpäin. Aivan turhat tuhat ylimääräistä kaloria illalla. Huonon hiilihydraattipitoisen ravinnon huomasin myös vaikuttavan vielä seuraavana päivänäkin kun oli enemmän nälkä kuin normaalisti.

Kevään aikana olin joskus katsellut lähialueen kuntosaleja mutta asia jäi vielä harkintaan koska epäilin itseni olevan siinäkin yhtä itsekuriton kuin ruokailussa ja keksisin aina tekosyitä olla lähtemättä yksin treenaamaan. Kesäkuussa näin kuitenkin useita mainoksia Facebookissa kuntosaleista ja PT-palveluista. Niinpä kesäkuun lopulla ensimmäisellä kesälomaviikolla kävin tutustumiskäynnillä salilla, jonka olin mainoksia vertaillessani ja sivustoja tutkiessani todennut mielenkiintoiseksi. Tutustumiskäynnillä minulle tehtiin liikkuvuustesti ja kehonkoostumusmittaus. Kehon koostumusmittauksen tehnyt Veli-Pekka katsoi minua ja kysyi: ”saanko mä Mari puhua sulle ihan suoraan?” Vastasin että tottakai ja hän kertoi että minulla on 13 kg ylimääräistä rasvaa reisissä, lantiolla ja vyötäröllä. Huh, vaikka itse olin nähnyt mahani kasvavan ja lantioni levenevän, sitä jotenkin katselee itseään kuitenkin hoikentavien lasien läpi.

Niinpä sovimme kuka minulle tulee PT:n hommiin ja seuraavalle viikolle ensimmäisen tapaamisen. Tuon salin hyvä puoli on se, että PT:n kanssa on säännöllinen tapaaminen kerran viikossa, joten tietty kuri säilyy ja tuloksia tulee paremmin. Toki mietin raha-asiaa ja kustannuksia mutta päätin että nyt maksan hieman enemmän siitä, että minulle tulee harjoitusrytmi ja elämänmuutos lähtee käyntiin eikä niin että ostan kuntosalikortin mutta istunkin Wolt-tilauksen kanssa sohvalla selitellen itselleni että nyt väsyttää joten menen varmaan huomenna salille. Kyseinen sali on siitä mielenkiintoinen verrattuna muihin aiempiin saleihin joissa olen käynyt, että siellä ei ole laitteita joka lihasryhmälle erikseen vaan trainerit ohjaavat kuminauhoilla, kahvakuulilla ja tangoilla yms. tekemään ja paljon tehdään syvävenyksiä yhdistäen.  Lisäksi on ohjattuja liikkuvuusharjoituksia, joita olen tehnyt kotona zoomin-kautta.

PT-tuntien lisäksi sali on vapaasti käytettävissä ja itse kävinkin kesälomalla useina päivinä kuntopyöräilemässä tunnin. Ohjelmaan kuuluu myös se että lähetän ruokakuvia syömistäni aterioista PT;lle päivittäin. Sen huomasin heti että se auttoi sinä että jäätelöt sekä karamellit jäi ostamatta, koska en kuitenkin halunnut huijata. Ja eniten olisin huijannut siinä vain itseäni, kun olisin syönyt herkkuja entiseen tyyliin enkä olisi niistä kertonut eteenpäin. Suoria ruokailuohjeita PT:tä en saa, mutta koska syön kasvisruokaa on minulla ollut proteiinin määrä vähäinen. Siihen on tullut ohjeeksi lisätä tofua sekä jogurttia vaikka. Itse syön soijajogurttia, koska en käytä mielelläni lehmänmaitotuoteita.  Ja jos ennen olen napsinut pähkinöitä kourakaupalla päivässä sekä proteiininlähteenä juustoja, niin neuvoksi tuli että vain 10 pähkinää päivässä ja juustot myös mielellään pois niiden sisältämän rasvan takia. Ja proteiini vähärasvaisemmista tuotteista.

Yksi iso juttu mitä elämänmuutoksessa ja harjoittelussa en myöskään itse olisi osannut ajatella on yöuni. Sain käyttööni mittarin joka mittaa yöunta, askelia, sykettä yms. ja sen avulla on ollut hyvä seurata yöunen laatua. Syvää unta tulee nykyisin hyvin lähes joka yö 2,5 – 4 tunnin välillä. Lisäksi sain harjoituksia joita tehdä illalla ennen nukkumaanmenoa, joilla on rauhoittava ja yöunen parempaan laatuun vaikutus. Ja askelmittariin olen jäänyt liki koukkuun ja kävelinkin usein töihin sekä takaisin ja huomaan että hissin sijaan tulee käytettyä portaita enemmän, että saa askelia. Lähes joka päivä täytyy 10.000 askelta ja useina päivinä 12.000 – 15.000 tulee täyteen. Mutta se on myös ollut itselleni yllätys kuinka vähän kaloreita kuluu kävellessä. Eli jos kävelen 12.000 askelta, noin 9 km kulutan vain 300 kaloria. En siis voi syödä edes suklaapatukkaa palkinnoksi kuten usein itseämme palkitsemme jos emme seuraa tarkasti kalorimääriä vaan oletamme asiat.

Olen käynyt nyt salilla hieman yli 3 kuukautta ja olen tyytyväinen tuloksiin sekä nykyiseen olooni. Oloni on pirteämpi ja onneksi mittasin rinnanympäryksen, lantion, vyötärön ja käsivarren silloin kesäkuun lopussa, koska painoni ei ole tippunut kuin pari kiloa mutta vyötäröltä lähtenyt yli 10 cm pois. Se on hieno tunne nähdä tulokset ja kyllä huomaan myös lihaskunnon parannuksen. Kotona teen silloin tällöin harjoituksia mm. foam-rollilla ja innostuin jopa kokeilemaan taas juoksemistakin pitkästä aikaa. Ruokakuskit eivät myöskään ole ovellani enää käyneet, muutamaa salaattiannostilausta lukuunottamatta. Elämäntapamuutos ja harjoittelu jatkuu koska elämänlaatu on niin paljon parempi. Itse en olisi pysynyt tähän muutoksen ilman Selkrig Performance Unitin valmentajien apua. Uskon että isoon elämäntapamuutoksen tarvitaan avuksi ammattilainen joka näkee kokonaisuuden ulkopuolisen silmin, koska itse on usein hieman sokea omille elämäntavoilleen. Vahva suositukseni kokeilla heidän palveluja ja tämä ei ollut maksettu mainos tai kaupallinen yhteistyö vaan huonokuntoisen, ylipainoisen naisen kokemus muutoksesta. Ja sen verran muutoksessa tulee kuitenkin olla itselleen armollinen, että joskus voi herkutella ja niistäkin lähettää kuvan PT:lle jos on vaikka äidin luona syömässä äidin tekemään tuoretta pullaa. Niin kauan kuin niistä voi nauttia, silloin tällöin saa herkutella hyvällä omalla tunnolla

https://selkrig.com/

Kun sanot lemmikille ”hyvää matkaa”

Yksi oman elämäni vaikeimmista päätöksistä on ollut se milloin on viimeinen päivä yhdessä skottipoikamme Toivon kanssa. Toivo sairastui 9,5 vuotiaana maksasyöpään ja eläinlääkäri olisi halunnut lopettaa heti. Vastasin ei, koska halusin että poikani Kalle ja muut läheiset saavat hyvästellä Toivon. Samana iltana soitin myös kasvattaja Tuulalle Toivon tilanteesta ja Tuulalla olikin pentuja joista kaikkia ei oltu vielä varattu. Niinpä Reino tuli meille muutaman viikon päästä ja Toivo kuitenkin voi niin hyvin että puoli vuotta vielä saimme yhteistä aikaa. Sitten tiesin, että viimeinen päivä on tullut ja varasin ajan ko. viikon perjantaille. Isäni Mikko lähti onneksi tuekseni. Suru ja ikävä oli suuri vaikka kotona pyörikin pieni skottipoika puuhaillen hyviä ja pahoja asioita mm. purren poikki monien korkokenkieni kannat :).

Lemmikin lopettamiseen liittyy kuitenkin myös ihan lainsäädäntöä ja siksi halusin tehdä lemmikin viimeisetä matkasta artikkelin tähän lehteen. Lähdin katsomaan eräänä lauantai päivänä PET Helsinki Oy:n toimintaa ja lisäksi omistajat Tea Hakola ja Jukka Riiali vastasivat kysymyksiini. Mukana päivässä oli toki myös saattokoirana toimiva rescuekoira Alma, joka käy nuolaisulla hyvästelemässä matkaan lähtevän eläimen paitsi silloin jos eläin saa eutanasian vastaanotolla. Kysymyksiin vastasi myös lisäksi PET Helsinki Oy:n yhteistyöeläinlääkäri Ell Maiju Tamminen / Firstvet Oy. Pet Helsinki Oy:n vanhin tuhkattava eläin on ollut 70-vuotias kilpikonnan ja pienin 20 g painava lintu. Hämähäkkejä ei vielä ole ollut asiakkaana, kaikkia muita eläimiä kyllä.

Koira yleensä peittää ilmeisesti kipua ihmisiltä, milloin tietää että koiralla on kipuja ja milloin on ns. ”oikea aika” tehdä päätös lemmikin nukutuksesta ikiuneen? Kannattaa käydä eläinlääkärillä, joka pystyy maallikkoa paremmin arvioimaan kivun määrä ja kuinka paljon se mahdollisesti laskee lemmikin elämänlaatua. Sitä pystytään yleensä hoitamaan, mutta yleensä jonkinlaisena mittarina voi pitää sitä, että kun huonompien päivien määrä nousee jo suuremmaksi kuin hyvien päivien ja koira ei tee enää niitä asioita mistä se on aikaisemmin tykännyt, ei leiki, ei tule ovelle vastaan ja sen käytös muuttuu oleellisesti,  niin silloin on syytä vakavasti harkita eutanasiaa. 

Mitkä ovat lailliset tavat Suomessa lopettaa koira?  Eutanasian saa tehdä henkilö, jolla on tarvittavat tiedot eutanasian tekemiseen. Eli pääsääntönä voidaan pitää, että eläinlääkäri, mutta lain mukaan myös henkilö, jolla on tarvittavat tiedot  eutanasian suorittamiseen ammattitaitoisesti ilman, että aiheuttaa lemmikille kärsimystä. Eli esimerkksi sähköllä tai hukuttamalla ei saa tehdä eutanasiaa

Onko koiran ikiuneen saattaminen parempi tehdä kotona jos mahdollista vai eläinlääkärillä? Aavistaako koira tulevan viimeisen matkan?  Useimmille kotona tehtävä on mukavampi, koti on koiralle tuttu ja stressitön paikka. Varsinkin niille koirille, joille on aiheutunut joskus ikäviä kokemuksia eläinlääkäristä, stressaantuvat joka kerta 

eläinlääkäriasemalle tullessa. Sitä saattavat aiheuttaa myös muut paikalla olevat eläimet, äänet, hajut, jotka koira liittää entisiin negatiivisiin kokemuksiin. Tällöin koti on erittäin hyvä vaihtoehto jaPääkaupunkiseudun Eläintuhkaamon yhteydessä on eläinlääkäreiden käytettävissä kodinomainen rauhallinen tila, mikä on myös erinomainen vaihtoehto. Lisäksi jos koiralla ei ole huonoja eläinlääkärikokemuksia voi eläinlääkärin tila tuoksuineenolla eläimelle kiinnostava paikka, jossa vietetyistä viimeisistä hetkistä ennen rauhoitusta voi omistajalle jäädä hyvä muisto.  Kysymykseen aavistaako koira tulevan viimeisen matka ei voi sanoa mitään varmaa, koska asiaa on vaikea tutkia. Mutta koirien kyky lukea tietenkin omistajaa on valtava, joten itkevästä ja surevasta omistajasta koira aavistaa, että jotain ikävää on tapahtunut /tapahtumassa. Klinikalla huomioidaan se mikä on tärkeää eläimelle, että eläin ei jää hetkeksikään yksin jos omistaja ei pystyisikään olemaan jostakin syystä lähellä. Eläimelle on kuitenkin siinäkin hetkessä tärkeää että joku on lähellä ja kosketuksella rauhoittaa.

Mitä voi Suomessa tehdä lain mukaan koiralemmikin ruumiille? Haudata mihin vaan maanomistajan luvalla koko Suomessa, tuhkata pieneläintuhkaamossa  ja sen jälkeen Suomessa eläimen tuhkan saa haudata tai sirotella vapaasti. Myös sekajätteeseen ruumiin voi laittaa, joskin se ehkä ei ole kovin kunnioittavaa eläimen kannalta. Tuhkaus on antibakteerinen tapa, koska virukset tms. eivät jää maaperään. Tätä ei ole tutkittu voiko ruumiista tulla maaperään esim. viruksia joihin eläin kuollut.

Kuinka kauan tuhkaus yleensä vie aikaa?  Tuhkaaminen vie yleisimmillään 1 – 4 tuntia kokonaisuudessaan. Luonnollisesti isoimpien lemmikkien tuhkaaminen vie enemmän aikaa.  

Jos laumaan kotona kuuluu useampia koirajäseniä, mikä on hyvä tapa muille koirille osoittaa yhden laumanjäsenen poistuminen laumasta? Kannattaako ottaa mukaan toiset jäsenet eläinlääkäriin tai kotona päästää haistelemaan ikiunessa olevaa kaveria?  Yleensä muut lemmikit ottavat kaverinsa eutanasian hyvin käytännönläheisesti eivätkä järkyty siitä, joten siitä ei ole mitään haittaa. Todennäköisesti ne eivät jää ”etsimään” kaveriaan, kun ovat nähneet  eutanasiataphtuman

Ihmisperheenjäsenen osalta lemmikkikoiran menetyksen suruun auttaa vain aika ja hyvät, onnelliset muistot, mutta mitä voi tehdä muiden koiraperheenjäsenten ikävän osalta? Muuttaa rutiineja vai mitä? Kannattaa pitää samat rutiinit ja antaa enemmän huomiota eli esim leikkiä ja käydä lenkillä enemmän. Tuhkauksen voi valita joko yksilötuhkauksena tai yhteistuhkauksena. Yhteistuhkauksesta omistaja ei saa uurnaan tuhkaa muistoksi.  Uurnia on hyvin monenlaisia käsityönä tehdyistä ympäristöystävällisista pellavapusseista ja lemmikin valokuvasta tehdyllä figuurilla varustettuun kipsiuurnaan.

hei bloginlukijani pitkästä aikaa!

Puolentoista vuoden paussi takana blogin kirjoittamisessa ja olen kaivannut tätä paljon. Toivottavasti sinäkin Elämänrakkautta-blogini lukemista.

Maaliskuussa 2020 päätin lopettaa blogini, koska vaihdoin työn terveydenhuoltoalalle, minulla oli avoimen yliopiston opinnot sekä aloitin Skotlanninterrierikerhon Skotti-lehden päätoimittajana tekemään kerholehteä.

Ajan myötä rutiinit ovat arjessa kohdallaan ja olen päättänyt uudelleen palata kirjoittamaan elämänrakkaudestani koska olen sormet syyhyten odottanut tätä jo muutaman kuukauden.

Tästä lähdetään yhdessä eteenpäin.

Näinä syksyinä päivinä minua on ilahduttanut suuresti lintujen muuttoauroja katsellessa tämä Risto Rasan runo:

Tuulisella oksalla perhonen lukee kymmenen sivua,

kääntää kaksi takaisin,

selaa villisti aivan loppuun

katsoakseen

esiintyykö sen nimi

vielä viimeisellä sivulla,

jolla kerrotaan keväästä.

***

Kaikkea hyvää sinulle alkavaa viikkoon!